Suomen kielen vaalija Pieksämäeltä

Suomen kirjallisuuden historiaan on vaikuttanut 1800-luvulla elänyt mies nimeltään Fredrik Polén, joka on jäänyt jostain syystä vähän tuntemattomaksi kulttuurivaikuttajaksi. Hän syntyi Pieksämäellä papin poikana vuonna 1823. Hänestä kehittyi monipuolinen suomen kielen tuntija sekä puolestapuhuja. Polén työskenteli toimittajana, lehti- ja kirjapainomiehenä sekä lehtorina.

Fredrik Polen teki Suomessa ensimmäisenä tohtorin väitöskirjan suomen kielellä, aikaisemminhan yliopistollisten julkaisujen pääkielinä olivat olleet latina tai ruotsi. Tosin kohta hänen väitöskirjansa jälkeen julkaistiin toinenkin suomeksi kirjoitettu väitöskirja. Tämä oli Yrjö Sakari Forsmanin Nuijasotaa käsittelPieksamaki.10evä teos myöhemmin samalta vuodelta 1858. Polénia kutsuttiinkin kansanomaisesti Rietrikiksi, sillä hänelle suomen kieli oli kaikki kaikessa. Hänen mielestään suomen kieltä tuli käyttää niin tieteissä kuin kaikessa muussakin elämässä. Suomen kielen käyttö oli hänen mielestään avain kansallisuuteen eli identiteettiin sekä sivistykseen. Rietrikki oli siis fennomaani, joka ajoi suomen kielen asemaa ja teki muun muassa retken Karjalaan Kalevala-eepoksen innoittamana. Monen muun aikalaisensa tavoin Rietrikkiä kiinnostivat karjalaiset kansanperinteet sekä karjalainen runous.

Fennomania tarkoitti tuohon aikaan suomikiihkoisuutta, joka perustui hegeliläiseen kansallisuusfilosofiaan, jonka peruslähtökohtana oli kansallisuushenkisyys. Tähän kuuluivat kansalliskirjallisuuden kirjoittaminen omalla kielellä, eli Suomessa suomeksi. Muualla Euroopassa saksankielisissä maissa kohottivat päätään omat vähemmistökielet, joiden asemaa haluttiin niin ikään nostaa. Monissa maissa vähemmistökieliä alettiin käyttää kirjoitettaessa kansallisuuskirjallisuutta. Näin ollen vastaavat kansallisuusaatteet olivat trendikkäitä näin ympäri Euroopan. Tosin näillä ei ole nähty olevan tuossa historian vaiheessa kytköksiä kansallisten itsenäisyysliikkeiden kanssa.

Fredrik Polénia on pidetty monipuolisena käytännön tekijänä, ei niinkään suurena radikaalina. Hänen elämänsä olisi varmasti tutkimuksen arvoinen ajatellen yleisestikin Suomen kulttuurihistorian kenttää, sillä Rietrikki on ollut selvää tekijäainesta. Väitöskirjansa jälkeen hän ehti toimittamaan muun muassa Suometarta ja toimia kirjapainoalalla. Hieman epäonnisten lehti- ja kirjapainokokeilujen jälkeen Rietrikki palasi kansan pariin opetustyöhön vaatien muun muassa koulujen opetuksen suomalaistamista. Tänä päivänä voi olla vaikeaa ymmärtää, kuinka vähän sivistyneistö ja virkamiehet puhuivat tuohon aikaan suomea. Rietrikki Polénin fennomaaniselle työlle oli todellinen tilaus rahvaan työläisporukan parissa, sillä heillä ei ollut aikaisemmin mahdollisuuksia päästä niin sanotulle paremmalle oksalle ilman ruotsin kielen osaamista ja sen käyttöä. Hän kuoli reilun kuudenkymmenen vuoden iässä vuonna 1884 elettyään rikkaan elämän suomen kielen ja kirjallisuuden vaalijana.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *