Presidentin pidättyvä kirjailijapuoliso

Viimeisen reilun sadan vuoden aikana Pieksämäeltä on tullut useita kulttuurivaikuttajia, jotka ovat jääneet historiaan. Kirjallisuuden saralta mainittakoon kaksi naiskirjailijaa, jotka ovat syntyneet Pieksämäellä. He ovat Sylvi Kekkonen ja Aila Meriluoto. Tässä keskitytään näistä vanhempaan naiskirjailijaan, Sylvi Kekkoseen. Hänet tunnettiin ehkä paremmin Urho Kekkosen puoliurkkijasylvi03092010MT_uusona, joka taas toimi pitkäaikaisena Suomen tasavallan presidenttinä.

Sylvi Salome Uino syntyi Pieksämäellä vuonna 1900. Hänen isänsä toimi kirkkoherrana, joten sivistystä ja hengenravintoa varmasti viljeltiin Sylvin lapsuuden kodissa. Näin ollen ei ole ihme, että Sylviä kiinnostivat sekä kirjallisuus että kirjoittaminen. Ylioppilaaksi tulon jälkeen Sylvi lähti opiskelemaan Helsinkiin lakitieteitä, mutta lähti kuitenkin kesken opintojaan kansliatöihin Keskuspoliisiin, jossa myös tutustui tulevaan aviomieheensä Urhoon. Jo muutamaa vuotta myöhemmin he menivät naimisiin. Perhe laajeni melko pian, kun kaksospojat syntyivät perheeseen. Tämän jälkeen Sylvi toimi kotona miehensä tukena ja jatkoi kirjallisia harrastuksiaan.

Luonnollisesti erilaiset edustustehtävät velvoittivat Sylvi Kekkosta. Näistä ehkä mieluisimpia olivat erilaisten kulttuuritapahtumien suojelijan tehtävät, sillä hän oli kiinnostunut taiteista, teatterista sekä ennen kaikkea kirjallisuudesta. Sylvin sanotaan olleen kuitenkin hieman sisäänpäin kääntynyt, joten oleminen miehensä taustalla saattoi sopia hänelle paremmin kuin esillä oleminen. Urho Kekkonen arvosti vaimonsa mielipiteitä omien kirjoitustensa kriitikkona, vaikka hän ei ehkä muuten antanut paljonkaan arvoa muiden mielipiteille. Sylvillä oli yleisestikin tasoittava vaikutus aviomiehensä mielenlaatuun.

Sylvi Kekkonen rupesi kirjoittamaan aluksi aforismeja, koska nämä luonnistuivat häneltä helposti. Näissä hän sai sanottua asioita ja ajatuksia, joita oli jäänyt joskus sanomatta. Vuonna 1949 julkaistiin teos nimeltä Kiteitä, joka oli kokoelma mietteitä. Tämän jälkeen hän alkoi kirjoittaa proosaa, joka usein liittyi arkiseen työ- ja perhe-elämään maaseudulla. Hänen viimeisin kirjansa oli 60-luvun lopulla julkaistu teos nimeltä Lankkuaidan suojassa. Kirjallisuuskriitikot ovat arvioineet sen hänen taiteellisimmaksi tuotoksekseen.

Hänellä oli tapana pitää Kesärannassa kirjallisia tapaamisia, joissa käsiteltiin ajankohtaisia kirjallisuuteen liittyviä asioita. Näissä tapaamisissa kävivät monet 1950-luvun modernistisen suunnan kirjailijat, niin vanhemman kuin nuoremman polven edustajat. Joskus kuulemma itse presidenttikin osallistui tapaamiseen ja kommentoi keskustelua tuoden siihen sekä kokeneen valtiomiehen että kirjailijan näkökulmaa. Sylvi Kekkonen kuoli Helsingissä joulukuussa 1974. Hän sai elää varmasti mielenkiintoisen ja vaiherikkaan elämän älyllis-taiteellisessa ympäristössä, jota siivitti sen ajan maailmanpolitiikan henki ja ilmapiiri.

Kirjailija Sylvi Kekkosen kirjallista muistoa vaalitaan Pieksämäellä järjestettävässä Sylvi Symposiumi-tapahtumassa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *